ARKKITEHTUURIN KIRJOITTAMISESTA

Teknillinen korkeakoulu
c/o
professori piip
Otaniemi


SUOSITUS XYN TUTKIJA-APURAHALLE VÄITÖSKIRJAN VIIMEISTELYYN

Arkkitehti (SAFA), tutkija xyn monivuotinen työ on viittä vaille valmis väitöskirja. Työssä
keskitytään arkkitehtuurin merkityksellistymiseen dialektisen logiikan tuolla puolen. Arkkitehtuurin käytännön ja kunnianarvoisan kotimaisen historian kontekstissa xyn työ on virkistävä poikkeus, koska se tarjoaa arkkitehtuurin perustutkimukselle ennennäkemätöntä tukea arkkitehtuurin tärkeilevään, vahvasti sukupuolitettuun ja toista pakoilevaan kulttuuriin kiinnitetyistä, sellaisinaan väkivahvoista kielloista välittämättä.

xyn tapa lähilukea arkkitehtuurin tutkimukselle ja käytännölle ennalta annettuja oletuksia ja jäsennyksiä purkaa suomalaiseen luovuus- ja teknologiapuheeseen liimautunutta universaalin ratkeavuuden ja selitettävyyden myyttiä. Arkkitehdin työhön ja identiteettiin liittyvä viivojen viisaus ja niiden merkityksellistymisen mysteeri ovat kerrankin esillä tekstuaalisen monimutkaisuutensa ja kerroksellisuutensa oikeuttavalla tavalla. xy ei kiirehdi esityksensä edelle eikä tunne tarvetta mestaroida tieteen nimiin arkkitehtuurin havainnosta, tiedosta ja taidostakin riippumattomia kysymyksenasetteluja.

Työn lähestymistavallinen problematisoituminen kotimaisen arkkitehtuurin tutkimuksen kontekstiin, ja tälle diskursiiviselle yhteisölle merkityksellisten kansainvälisten viitteitten läpikäyminen, kääntää ainutkertaisella tavalla tulkitsijan toisen silmän englanninkieliseen kulttuuriin ja kulutuksen maailmaan vakiintuneeseen, visuaalisen välittömyyden väistämättömyyteen. Tästä esimerkkinä voidaan mainita Aalto-yliopiston alalaitoksiin pesiytynyt pelkistyminen brändin käsitteeseen mitä tulee arkkitehtuurin tai muotoilun kansantaloudellisesti merkittävään näyttäytymiseen.

xy tutkii (arkkitehtuurin) poetiikkaa ja sen retoriikkaa tyrkyttämättä kirjallisuudentutkimuksessa vakiintuneita tulkinnan muotoja tai käsitteitä niitä toistaiseksi tunnistamattomaan arkkitehtuurin tutkimukseen. Silti työn jälki on sensitiivinen ja viitteellinen varsinkin jälkistrukturalistisen ja dekonstruktiivisen tekstin tutkimuksen suuntaan. Työ hakeutuu vertaiseksi esittämisen selittämiseen keskittyvien humanistisen tieteen analyysien kanssa. Tulkinnassa ei myönnytä dialektisen logiikan itsestäänselväksi vakiinnutettuun, kulttuuriseen valtaan, vaan järisyttävää kärsivällisyyttä osoittaen kastetaan sulkakynä yhä uudelleen musteeseen. Ele roiskuttaa vettä vakavanhojen, arkkitehtuurin kirkkoveneen lukuisten airoparien saranoihin. Teos pohjustaa keskustelua, kuin tahallaan ruostutetuista, rautaan ja teräkseen liittyvistä fysiikan laeista sekä niihin vetoavan rakennustaiteen tutkimuksen muotoehdoista, erityisesti analyysin tarpeisiin rakennetuista, rationaaliseen harmoniaan hukkuvista tulkinnan jonoista arkkitehtuurin tutkimuksen kyseenalaistamattomana alkuperänä.

xy hyödyntää parhain päin olemassaolevia, eideettisen sulkeuman kannattelemia arkkitehtuurin teoretisoinnin muotoja, joita hän täydentää, katkoo ja kyseenalaistaa huolellisen lähiluvun tuella. Tästä seuraa näyttävä ja tulkinnan dramatiikkaa artikuloiva luennan punos, johon arkkitehtuurin tekstuaalinen tutkimus voi jatkossa viitata myös kansainvälisesti – kiitos teoksen englanninkielisen esitysasun.

Kulttuurintutkimuksen näkökulmasta xy allekirjoittaa työnsä myös omaelämäkerrallisena, naisarkkitehdin otteina vallitseviin ja vielä näyttäytymättömiin arkkitehtuurin tulkinnan muotoihin. Eideettinen sulkeuma asetetaan työtä jäsentäväksi käsitteelliseksi keskiöksi. Siihen liittyvä, dialektista logiikkaa kartteleva luennan kuvio vie lukijan suomalaisen arkkitehtuurin tutkimuksen historiassa ensimmäisiä kertoja täydelliseen yksinäisyyteen suhteessa arkkitehtuurille annettaviin merkityksiin.

Naisarkkitehdin stigma, työtä lukevien kollegojen käsissä, aiheuttanee voimaannuttavan vaikutuksen: Arkkitehtuurin tutkijakoulutettavat ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta naisia kulttuurisessa instituutiossa, jota hallitsevat intentionaalisen metafiktion painotukset alusta loppuun. Samalla juuri naisten aloitteellisuus on erityisen näkyvää poissaolossaan arkkitehtuurin kansallisten saavutusten näyttelyssä. xyn työssä on kulttuurihistoriallista havinaa, jonka rahallisella tukemisella Teknillinen korkeakoulu näyttäisi suuntaa myös omalle uudestisyntymiselleen Aalto-yliopistossa.

Innovaatio- ja luovuuspolitiikan puhe tulkinnan subjektin ratkeamattomuudesta, eräänlaisesta sammosta, keksintöjen ikiliikkujasta, toteutuu xyn työssä arkkitehtuurin keskeisimmän myytin, fyysisen alkuperän dekonstruktiona. Ideoihin kilpistyvä ajattelun kaari ja niiden varassa toimiva tekijyys punnitaan teoksessa yhtenä arkkitehtuurille tarjotuista, lukuisista tulkinnan lajeista kaiken kattavan, universaalin lähtökohtaisuuden sijaan.

xyn työn ohjaajana suosittelen lämpimästi työskentelyapurahan eli tutkijanpaikan myöntämistä A-osaston perustutkimusta merkittävästi edistävän työn tekijälle, arkkitehti xylle.

Helsingin yliopistossa 28. toukokuuta 2009,
Tiina Vainio
KTT, tutkija, opettaja
xyn väitöskirjaohjaaja