Miksi kirjoitamme omat valamme, mutta emme omia sääntöjämme?

Katsoimme sinkkujen keski-ikäistymistä aamuyölle saakka. Fifty and fabulous? Onhan ihanaa, että elämä ei päättynytkään nelikymppisenä. Naisena.

Elämä jatkuu ja tutkimustakin tehdään. Vielä niille näytetään, joilta vain identiteetti on rapistunut, irronnut kuin verkkokalvo konsanaan. Ja siksi heitä tulee rakastaa ilman tiedon siementä siitä, mitä tai miltä 'rakkaus' heistä tuntuu.

'rakkaus' vai rakkaus?

Itä-Helsingin kouluissa toimivat opettajat puolustautuivat viimeksi eilen (HS 26.11.2008) syytöksiltä, joiden mukaan opettaja on syyllinen jos maahanmuuttajalapsi kokee tulleensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi. Ei ihminen, ammatissaan avoimuutta ja sen edellyttämää tunnerekisteriä tarvitseva opettaja, vaan historian kivettämä julkinen katse on syypää päivän pulmaan.

Olen opettanut maahanmuuttajalasten ryhmiä sekä Lahdessa että Helsingissä. Koulussa on tunnelma kuin Yhdistyneitten kansakuntien kesäleirillä, nimilista vilisee äidinkielensä tuntevalle opelle vieraita yhdistelmiä. Lapset ovat tarkkaavaisina banaaniapina-hahmon antamien oppimistehtävien edessä. Astrid Lindgrenin Melukylä on tässä, ulkomaalaispoliisin toimiston naapurissa.

Seuraava Itä-Helsingin kokemukseni on englannin ja ruotsin kielen lehtorin kolmipäiväinen vakanssi. Opetan imperfektimuotoja englantia opiskeleville veljille (viittaan miesten keskenään kehittämään käsitykseen yhteisöllisestä veljeydestään globaalissa mittakaavassa). Veli ei saavuta kehuttavia tuloksia päivän sanakokeessa, mutta se ei estä meitä nauramasta kuollaksemme hullunkurista verbilaulua. Kuulostaa kiinalta eikä englannilta.

Naistenklinikalla syntyneen suomalaistytön toinen ihonväri ja kodin toinen käyttökieli ovat saaneet S2-oppilaani (suomi toisena kielenä) ihan sekaisin. Hän on tyttö tyttönen, lintu lintunen, joka ruumiillistaa yhdessä muitten koulussa työskentelevien kanssa kouluhallinnon tyylin ja tavat omalla ihollaan, periaatteellisia lähtökohtia myöten, joka ikinen päivä.
Tämä on tulkintani, kun keskityn itsehillintään ja 25 muun oppilaan ohjaamiseen äidinkielen ja kirjallisuuden tunnillani. Ovesta on hetkeä aiemmin heitetty minulle, ennalta varoittamatta, kymmenen tyttölasta, joiden S2-opettaja on yllättäen poissa. Tytöt ovat ymmällään ja kärttyisiä, he eivät jaksa lukea äidinkielen kirjallisuustunnille valittua esseetä tai vastata muutenkaan omasta maltillisuudestaan. Vieraitten kesken on hidasta tavoittaa vieraanvaraisuuden mittaa.
Maahanmuuttajalapsi on olemukseltaan ehjä identiteetti? Myös tuo aiemmin mainitsemani suomalainen tyttö, jonka ihonväri on leimannut lapsiparan somaliksi todisteista, tapahtumista ja tytön todistuksesta viis?

Ehkä osaa syystä tulee etsiä Helsingin kouluhallinnosta. Siitä samassa, joka suuressa viisaudessaan ja kivikautisen tietojärjestelmänsä tuella on päättänyt pidättäytyä äidinkielen ja kirjallisuuden / englannin / saksan ja englannin kielen / luokanopettajan sekä englannin ja ruotsin kielen lehtorin sijaisen palkanmaksusta. Syy lienee sama kuin kollegallani: Lappu on kateissa. Tuuli on vienyt tietoni, ilmoituksen 33 + 6 + 12 + 5 + 16 tunnin opetuksesta.

Opettajan identiteettiini peruskoulussa on vaikuttanut eniten työnantajani Helsingin kaupungin koulubyrokratia tyyliin: Lappu on kadonnut. Katso peiliin, opettajan sijainen.

Vetoan suomalaisen yhteiskunnan hellimään toisen kammoon. Lopetetaan vähempiarvoisen, hierarkiassa alemmalla tasolla kamppailevan, itsestäni eroavan säännönmukainen, samanlaisuuden perkeleellisessä perinteessä siitetty ohittaminen. Viittaan ”opettajan syy, oppilaan seuraus” –vakioon koulunkäyntiin liimattuna tosiasiana. Aihetta ristiinvalottava politikointi voisi purkaa monenlaisia yleissivistävän koulutuksen huolia äskettäin lehdistössä esitettyä selitysyritystä tehokkaammalla tavalla.

Katsokaa edes kaikkia naistenklinikalla syntyneitä.

Tiina Vainio
KTT, tutkija, opettaja

Vuosaaren ala-asteen koulu
Vesalan yläasteen koulu
Itäkeskuksen yläasteen koulu
Herttoniemen ala-asteen koulu
Kotinummen ala-asteen koulu
opettajan sijainen

Helsingin yliopisto
Soveltavan kasvatustieteen laitos
pedagogian iltaoppija

Lempin päivänä

Kaunis muukalainen vei eilen mennessään ja yllätyksekseni lumimyrsky vain yltyy. Talven tulo pääkaupunkiin näyttää olevan aina yhtä yllättävä ja ihmeellinen tapahtuma. Herra torninherra on tornissaan ja minä hänen... Ilmassa on rakkautta. Ja kolmesta pisteestä voi lukea ainakin iän.

Onnea Lempin päivänä kaikille hienon nimensä kanssa lempeää elämää eläville.

Sen sai aikaan tämä pieni kirja

Olen huomenna menossa opponoimaan ystäväni seminaaria, jossa joudun kiipeliin. En osaa sanoa asioita pehmeästi, maltillisesti enkä varsinkaan ruumiini saatellen vaihtamana. Ei, minun sanani iskee kuin iltapäivän lumimyrskyn läpi lyönyt salama. Se väläytti jopa lukulamppuasi tuossa sängyn vierellä. Kiitos talon satavuotisen sähköisen johdotusjärjestelmän, värisimme koko tornissa - onneksi vain sen sekunnin sadasosan verran.

Sen sai aikaan tämä pieni kirja -viittaus lähtee kiiltomadossa julkaistusta arviosta, joka myös ystäväni tulisi lukea ennen seminaari-istuntoaan. Kiusallista tämä pyövelin leikkiminen. Pienten kirjojen viestit tai viestimättä jättämiset ovat valtavia vääntöjä ison miehen lihoissa kuten o kantokorpi silmän ja mielen luettuaan on todennut. Lukija lukee ruumiillaan.

Onnea ystävälleni huomiseen seminaariin, että ei minusta ruumiillistuisi, että minä ruumiillistuisin ennen kohtaamistamme. Että saattaen vaihtaisin pedagogiasta toiseen. Bon nuit, mon francais.