Alluusio, interteksti ja Millerit

Kirjallisissa piireissä kuhistaan siitä, kuinka monta Milleriä mahtoi mahtua Marilynin tanssikalenteriin. Minun vastausehdotukseni on kaksi. Marilyn toimii erotiikan molemmin puolin, erotiikan tuolla puolen. Milloin riisut jumpperin? Tuon ajan, saanko koskaan takaisin? Tottakai, diakronisen aikakäsityksen avulla voimme ikääntyä ilman aktiivista synteesiä ja itsekin voi puuhastella kuin menneessä, joka on ohittanut itsensä. Siis vaikka Arthur sai Marilynistä vaimon niin mikä estää, ettei Henry olisi saanut Marilynistä rakastajatarta, uniensa valtiatarta ja ah, niin ihanasti minunkin ihoni alla polttavaa huumaa - oli sitten punaviinin määrä hänen veressään mikä tahansa.

Se että Arthur oli enemmän tolkuissaan kuin Henry on toki merkillepantavaa sekä intertekstin että alluusioitten näkökulmista.