Itä-Helsingin kouluissa toimivat opettajat puolustautuivat viimeksi eilen (HS 26.11.2008) syytöksiltä, joiden mukaan opettaja on syyllinen jos maahanmuuttajalapsi kokee tulleensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi. Ei ihminen, ammatissaan avoimuutta ja sen edellyttämää tunnerekisteriä tarvitseva opettaja, vaan historian kivettämä julkinen katse on syypää päivän pulmaan.

Olen opettanut maahanmuuttajalasten ryhmiä sekä Lahdessa että Helsingissä. Koulussa on tunnelma kuin Yhdistyneitten kansakuntien kesäleirillä, nimilista vilisee äidinkielensä tuntevalle opelle vieraita yhdistelmiä. Lapset ovat tarkkaavaisina banaaniapina-hahmon antamien oppimistehtävien edessä. Astrid Lindgrenin Melukylä on tässä, ulkomaalaispoliisin toimiston naapurissa.

Seuraava Itä-Helsingin kokemukseni on englannin ja ruotsin kielen lehtorin kolmipäiväinen vakanssi. Opetan imperfektimuotoja englantia opiskeleville veljille (viittaan miesten keskenään kehittämään käsitykseen yhteisöllisestä veljeydestään globaalissa mittakaavassa). Veli ei saavuta kehuttavia tuloksia päivän sanakokeessa, mutta se ei estä meitä nauramasta kuollaksemme hullunkurista verbilaulua. Kuulostaa kiinalta eikä englannilta.

Naistenklinikalla syntyneen suomalaistytön toinen ihonväri ja kodin toinen käyttökieli ovat saaneet S2-oppilaani (suomi toisena kielenä) ihan sekaisin. Hän on tyttö tyttönen, lintu lintunen, joka ruumiillistaa yhdessä muitten koulussa työskentelevien kanssa kouluhallinnon tyylin ja tavat omalla ihollaan, periaatteellisia lähtökohtia myöten, joka ikinen päivä.
Tämä on tulkintani, kun keskityn itsehillintään ja 25 muun oppilaan ohjaamiseen äidinkielen ja kirjallisuuden tunnillani. Ovesta on hetkeä aiemmin heitetty minulle, ennalta varoittamatta, kymmenen tyttölasta, joiden S2-opettaja on yllättäen poissa. Tytöt ovat ymmällään ja kärttyisiä, he eivät jaksa lukea äidinkielen kirjallisuustunnille valittua esseetä tai vastata muutenkaan omasta maltillisuudestaan. Vieraitten kesken on hidasta tavoittaa vieraanvaraisuuden mittaa.
Maahanmuuttajalapsi on olemukseltaan ehjä identiteetti? Myös tuo aiemmin mainitsemani suomalainen tyttö, jonka ihonväri on leimannut lapsiparan somaliksi todisteista, tapahtumista ja tytön todistuksesta viis?

Ehkä osaa syystä tulee etsiä Helsingin kouluhallinnosta. Siitä samassa, joka suuressa viisaudessaan ja kivikautisen tietojärjestelmänsä tuella on päättänyt pidättäytyä äidinkielen ja kirjallisuuden / englannin / saksan ja englannin kielen / luokanopettajan sekä englannin ja ruotsin kielen lehtorin sijaisen palkanmaksusta. Syy lienee sama kuin kollegallani: Lappu on kateissa. Tuuli on vienyt tietoni, ilmoituksen 33 + 6 + 12 + 5 + 16 tunnin opetuksesta.

Opettajan identiteettiini peruskoulussa on vaikuttanut eniten työnantajani Helsingin kaupungin koulubyrokratia tyyliin: Lappu on kadonnut. Katso peiliin, opettajan sijainen.

Vetoan suomalaisen yhteiskunnan hellimään toisen kammoon. Lopetetaan vähempiarvoisen, hierarkiassa alemmalla tasolla kamppailevan, itsestäni eroavan säännönmukainen, samanlaisuuden perkeleellisessä perinteessä siitetty ohittaminen. Viittaan ”opettajan syy, oppilaan seuraus” –vakioon koulunkäyntiin liimattuna tosiasiana. Aihetta ristiinvalottava politikointi voisi purkaa monenlaisia yleissivistävän koulutuksen huolia äskettäin lehdistössä esitettyä selitysyritystä tehokkaammalla tavalla.

Katsokaa edes kaikkia naistenklinikalla syntyneitä.

Tiina Vainio
KTT, tutkija, opettaja

Vuosaaren ala-asteen koulu
Vesalan yläasteen koulu
Itäkeskuksen yläasteen koulu
Herttoniemen ala-asteen koulu
Kotinummen ala-asteen koulu
opettajan sijainen

Helsingin yliopisto
Soveltavan kasvatustieteen laitos
pedagogian iltaoppija